Etusivulle

Ranja
Pate
Reiska

Muistoissamme
Kuulumisia
Linkkejä
Vieraskirja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  • Nimi: Tsaika Dazzler
  • Kutsutaan: Rontti
  • Syntynyt: 10.3.2006 Kennel Tsaika, Isojoki
  • - lähti luotamme 21.7.2008 sairauden uuvuttamana.
  • Väri: musta-ruskea
  • Sukupuoli: uros
  • Omistaja: Hanna Holopainen & Tommi Tavast
     
  • Sisarukset
    • uros Tsaika Domino
    • narttu Tsaika Daniela
    • narttu Tsaika Danya
    • narttu Tsaika Destiny

    Isä: Demant's Tiger B/B 0/0 [BH,JK1,TK2,AD,SG,VEPE-SOVE,LTE +184]
    ii: Demant's Cello B/B 0/0
    ie: Demir Ronja B/B 0/0

    Emä: Tsaika Anselika B/A 0/0
    ei: Ozahula Dratini A/A 0/0
    ee: Lady B/B 0/0

    - Katso täydellinen sukutaulu Koira.netistä!


 

Rontti syntyi ja kasvoi luovutusikään Karijoella, Korhosen Susannan luona mutta kasvattajana on kuitenkin Kennel Tsaika. Etsimme kovasti keväällä '06 saksanpaimenkoiraa ja Susanna tarjosi näitä pentuja, niin siinä sitten kävi että ajeltiin Karijoelle hakemaan lasta kotiin ja hyvä lapsi saatiinkin.
Rontti oli heti alusta asti todella ystävällinen kaikille, avoimin mielin se tutki uusia asioita ja tutustui toisiin koiriin sekä ihmisiin. Välillä liiankin uteliaasti, mm. ensikohtaaminen kissan kanssa johti eläinlääkärireissuun..
Vaille vuoden iässä Rontti teki ainoat kepposensa ja hajoitti meiltä vuoden vanhan sohvan, sohvapöydän sekä pirttikaluston penkin. Muuten se oli kotona nätisti eikä tehnyt sen kummempaa tuhoa kuitenkaan enää, oli kyllä rakkaus koetuksella jonkun tovin tuon homman jälkeen tosin.


Rontin kanssa oli kovasti tarkoituksena harrastaa pk-lajeja mutta se sitten jäi, pentukurssi käytiin Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien kurssilla ja Pieksämäellä käytiin tutustumassa tottisharjoituksiin. Perustottelevaisuutta harjoiteltiin kotioloissa ja hyvinhän se ne oppi, vaikka välillä piti aina vetää kaikki läskiksi..

Keväällä 2007 haettiin Ranja sitten Susannan luota toiseksi koiraksi ja tästä parivaljakosta kasvoi hyvät ystävät. Joka paikassa oltiin kahdestaan ja kamala älämölö päällä, moni luuli että ne tappelee ihan oikeesti mutta täyttä leikkiähän se oli, hurjan näköistä tosin!

Rontti sairasteli ihan pienestä asti todella paljon; korvatulehdusta, ihottumaa, tassujen välit auki, alle vuotiaana puristeltiin anaalirauhasia ja mitähän vielä.. Ruokintaa yritettiin muuttaa mutta tuntui ettei mikään oikein tehonnut.
Kesän alussa 2008 Rontilla oli matoja, eläinlääkärin mukaan se oli saanut ne raa'asta kalasta paitsi ettei tiedetä että missä se sellaista olisi syönyt. Siitä alkoi tämä ruljanssi, viikkoa ennen juhannusta Tommi huomasi sen peräaukon vieressä kaksi reikää ja soiteltiin jo päivystykseen mutta sieltä rauhoiteltiin että anaalirauhaset ovat vain räjähtäneet ulospäin. Seuraavana päivänä vietiin koira Kuopioon, pieneläinklinikka Tuhatjalkaan jossa asia vahvistettiin todeksi ja Rontti sai antibioottikuurin, sekä lääkettä jota joka ulostuksen jälkeen laitettiin peräaukkoon. Reiät eivät vain menneet umpeen, käytiin kontrollissa ja uutta lääkettä..
Jalkasen Liisa tuli lomalta ja hän sitten totesi sen mitä olimme jo täällä pelänneet; koiralla on perianaalifistelia. Tommi oli valmis luopumaan siltä seisomalta mutta minä halusin vielä koittaa, jos olisi ollut joku hoito joka olisi auttanut. Rontti laitettiin kovalle antibioottikuurille joka ajoi tulehduksen peräaukon ympäriltä pois ja 10.7.08 se sitten leikattiin.
Leikkaus meni eläinlääkärin mukaan hyvin ja yritimme hoitaa koiraa parhaamme mukaan mutta sekään ei sitten auttanut, la-aamuna 19.7 Tommi huomasi haavan vierellä uuden reiän ja sunnuntai-iltaan reikä oli kasvanut huomattavan paljon.
Tiesimme jo, mikä seuraavana päivänä olisi edessä ja olo oli lohduton. Elättelin vielä pientä toivoa että jos vielä jotain voisi tehdä..
 

21.7.08 oli siis tikkien poisto Tuhatjalassa ja Liisa tuli katsomaan Rontin peffaa kun sanoimme että meistä on parasta kun annetaan viimeinen piikki ja annetaan tikkien olla. Oikeassahan me olimme, niin pahalta kuin se tuntuikin. Sitten oli vain jäähyväisten aika, järkyttävä tuska kun tajusi että nyt on vain laskettava irti ja päästettävä rakas ystävä kärsimyksistään. Toisaalta helpotti kun tiesi että kohta tämä kaikki tuska on ohi Rontin kohdalta.

Tuntuu niin epäreilulta että näin mukava, lempeä ja nuori koira meni mutta on meillä paljon muistoja muisteltavana. Parempaa koiraa saa hakea, sen sydän oli varmasti täyttä kultaa. Riehakas ja energinenhän se oli aina, siksi tuntuikin niin pahalta kun loppuaikoina sen nallekarhusilmät valtasi apaattinen katse. Tiesi, ettei Rontti ole enää se sama Rontti.

Nyt voi vain enää kiittää; Kiitos Rontille jokaisesta päivästä jonka saimme sinun kanssasi jakaa. Kiitos pieneläinklinikka Tuhatjalka ja Liisa Jalkanen, toiveemme parantumisesta ei vain toteutunut!


Viimeiseksi jäänyt kuva heinäkuulta 2008.